Stadium Arcadium on periaatteessa aika tavallinen tupla-albumi: aika useinhan siinä käy niin, että bändin kaupallisen läpimurron jälkeen halutaan tehdä kokeellisempi tupla-albumi, jolla kaikki jäsenet pääsevät kunnolla esittelemään taitojaan ja kokeilemaan tavallista monipuolisemmin eri musiikkityylejä. Stadium Arcadium on kuitenkin poikkeuksellisen pitkä yli kahden tunnin kestossaan. Erityisenä haasteena RHCP on myös järjestänyt kappaleensa niin, että kaksi suurinta hittiä, Dani California ja Snow (Hey Oh), on laitettu heti kärkeen. Sen jälkeen olisi kuitenkin vielä kuunneltavana 26 biisiä. Alkuperäinen suunnitelma oli tosin julkaista peräti 38 biisiä kolmella eri albumilla puolen vuoden välein, joten ehkä bändi kuitenkin päästi kuulijansa lopulta helpolla?

Pituus: 2 tuntia, 2 minuuttia ja 25 sekuntia.

OutKast-duo teki yhdessä useita erinomaisia normaalin pituisia levyjä, kuten palkitun Stankonian (2000). Vuonna 2003 Big Boin ja André 3000:n egot olivat kuitenkin kasvaneet niin isoiksi, ettei yksi CD enää voinut pitää niitä sisällään. Niinpä molempien piti saada tehdä oma kokonaisuutensa yhtyeen viidennelle albumille, joka on käytännössä kaksi soololevyä samassa paketissa.

Levy sisältää loistavia biisejä (mm. megahitti Hey Ya!), mutta on silti aika selvää, että parempi tulos olisi saatu, jos Big Boi ja André olisivat jatkaneet levyttämistä duona ja mahduttaneet egonsa, persoonallisuutensa ja ideansa yhdelle ytimekkäälle yhtyelevylle.

Pituus: 2 tuntia, 16 minuuttia ja 13 sekuntia.

Ennen CD-levyn yleistymistä tuplalevy oli vielä pientä puuhastelua, sillä oikeasti laajamittaisimmat levykokonaisuudet piti julkaista tripla-albumeina! Clashin Sandinista! onkin 36 biisin massiivinen kattaus, joka tosin CD-formaatissa mahtuu kahdelle levylle.

Levy täyttää monet pitkän levyn tunnusmerkit: kaikki bändin jäsenet osallistuivat biisintekoon tasapuolisesti ja jokainen sai jopa laulaa oman laulun (mm. rumpali Topper Headonin ainoa lauluesitys Clashin riveissä). Biisimateriaali on monipuolista ja kattaa aiempaa useampia musiikkityylejä. Kantavana genrevaikuttimena on kuitenkin dub-reggae, jonka kaikuinen soundi on kuultavissa läpi levyn. Jos sen siis ylipäänsä jaksaa kuunnella läpi.

Pituus: 2 tuntia, 24 minuuttia ja 9 sekuntia.

Otsikkokin sen jo tiivistää: Magnetic Fieldsin kolmen CD:n albumi sisältää 69 rakkauslaulua. Yhtyeen laulaja-lauluntekijä Stephin Merrittin mukaan levy ei kuitenkaan ole teemalevy rakkaudesta vaan rakkauslauluista ja niiden kliseistä. Tyylilliset vaikutteet vaihtelevat rajusti kappaleesta toiseen ja Merrittin levyllä soittamien instrumenttien lista on vaikuttava. Kaikki biisit kuitenkin kuulostavat leimallisesti Magnetic Fieldsin indie popilta, oli kyse sitten minimalistisesta synapopista tai kantrista. Eikä se huono asia normipituisella levyllä olisikaan, mutta melkein kolme tuntia samaa lakonista lallattelua samasta aiheesta on jo aika paljon.

Pituus: 2 tuntia, 52 minuuttia ja 3 sekuntia.

Myös Kamasi Washingtonin liian pitkä levy on nimetty melko kirjaimellisesti. Vaikka Washington on nykyjazzin kuumimpia nimiä, kolme CD:llistä kerralla on silti aika paljon pyydetty! Kappaleiden määrä tekee levystä kuitenkin ehkä muita helpomman sulattaa: biisejä on yhteensä maltilliset 18. Vaikka kahdeksan näistä kestää yli 10 minuuttia, eivät ne jazz-esityksiksi mitenkään poikkeuksellisen pitkiä ole.

Pituus: 2 tuntia, 53 minuuttia ja 36 sekuntia.

Prince teki suuret hittinsä 1980-luvulla Warner Brosille, mutta artistin ja levy-yhtiön suhde meni todella huonoksi 1990-luvun edetessä. Tuottelias Prince halusi julkaista valtavat määrät musiikkia, mihin "markkinasaturaatiota" pelkäävä yhtiö ei suostunut. Kun Prince lopulta vapautui levytyssopimuksestaan, hän ei sitten enää pidätellytkään yhtään vaan julkaisi heti kärkeen kolmituntisen Emancipationin. Levyn nimikin viittaa taiteelliseen vapautumiseen, emansipaatioon. Omien biisiensä lisäksi Prince halusi mukaan myös covereita kokonaisuutta pidentämään, koska niitäkään Warner ei ollut antanut hänen julkaista.

Julkaisun laajuus saa kuitenkin ymmärtämään hyvin myös levy-yhtiön pointin: liikaa on liikaa, jopa Princeltä.

Pituus: tasan 3 tuntia.

Taidemusiikin sisällyttäminen tälle listalle on hieman kyseenalaista, koska levytysten pituuden vertaaminen populaarimusiikin kanssa ei ole kauhean mielekästä. Esimerkiksi Wagnerin pisimpien oopperoiden taltioinnit pesevät kaikilla tämän listan levyillä lattiaa. Philip Glassille annetaan tässä kuitenkin erikoislupa, koska Music in twelve parts on harvinaisen pitkä instrumentaalisävellys.

Minimalismi perustuu toistoon ja hitaasti, lähes huomaamatta tapahtuviin muutoksiin musiikissa. Pitkä kesto on siis perusteltua, mutta lähes 3,5 tuntia hyvin toisteista musiikkia edellytää jo kovaa kuuntelukestävyyttä.

Pituus: 3 tuntia, 26 minuuttia ja 14 sekuntia.

Kultaa Suomeen! Heti miesten jääkiekon olympiavoiton perään Suomi voittaa myös tämän pituuskilpailun! Suomalainen kokeellisen elektronisen musiikin kulttisuosikki Pan Sonic lähentelee Kestollaan jo neljän tunnin kestoa. Onneksi yhtye on sentään avuliaasti teemoittanut jokaisen levyn: selkeästi neliosaisen kokonaisuuden jokaisella osalla on oma soundinsa ja tunnelmansa. Levy alkaa meluisasti ja rytmikkäästi, mutta etenee levy levyltä kohti hiljaisempia ja rauhallisempia tunnelmia. Viimeisen CD:n täyttääkin yksi tunnin pituinen ambient-kappale Säteily.

Pituus: 3 tuntia, 54 minuuttia ja 48 sekuntia.